Nojaan sängynreunaan kuin olkaasi 17/09/2017 J.K.

Nojaan sängynreunaan kuin olkaasi.
Hetken tunnen lämmön vierivän ihokarvojeni välistä.
Paljaat varpaani palelevat tiedosta,
että en voi vain soittaa sinulle ja
kysyä, että haluaisitko nähdä.

Tällaista on kuljettaa leijaa tuulisella säällä.
On ote sinusta, mutta kuitenkin niin kaukana minusta
en enää erota huuliasi hiuksista.

olet mennyt Länteen.
Siellä missä kello lyö kaksi tuntia jäljessä.
Mitä, jos kaikki olisikin kevyttä?

Voin vaihtaa ajatukseni ollakseni jokin muu 02/08/2017 J.K.

Voin vaihtaa ajatukseni ollakseni jokin muu,
keskittyä tietoon, mikä maailmassa on
tarjolla.
Unohtaa ihmiset vähäpätöiset,
sillä he varmasti osaavat tehtävänsä
tässä maailmassa

edes maailma ei anna vastauksia.

Elämä alkaa vasta silloin, kun lopettaa 02/08/2017 J.K.

Elämä alkaa vasta silloin, kun lopettaa
näkemästä muut uhkana.
Sen sijaan mahdollisuutena,
joka ei ole pala pois minun kakustani,
vaan kaunis koristelu sen ympärillä.

Mutta se ei ole ihan piece of cake.

Oli vain keto, siinä kukkia 13/10/2017 J.K.

Oli vain keto, siinä kukkia
ja yksi mehiläinen,
joka suoritti tehtäväänsä.

Kukat olivat pahaa aavistamattomia,
aina kallellaan aurinkoon päin.

Aurinko säteillään sokeaksi teki,
mehiläinen melskasi,
riuhtoi,
repi

terälehdet päättyivät huonoon onneen
Mehiläinen itseään tyydytti,
mettä makoisaa maiskutteli.
Hymyili kovan työn jälkeen
ja vihasi
maatuneen kukan mutkatonta olemusta.

Kukka se kasvatti itselleen kakkaroita,
terälehtiä rehenteleviä,

pöyhistellen heteitä päätänsä nosti
kamppaili kedon kukkasten kanssa

kuka loistaisi eniten valoansa?

Kehnosti kävi kukallein,
kun unohtui se kallein.

On tehty liian helpoksi 31/03/2017 J.K.

On tehty liian helpoksi
se, joka mielellään jätetään sanomatta.

Kaikki ne kasvot, joissa suru,
tyhjyys,
tekevät minut hulluksi.

Haluaisin ravistaa Maailmaa
niin kuin marakassia,
niin, että rytmi olisi veressä.
niin, että Pohjoisnavalla tanssittaisiin polkkaa ja
Jamaicassa jenkkaa.

"Why to walk when we can dance" -kyltti näyteikkunassa
teki minut iloiseksi.
Mahdoton ajatus.

Tuntuu, että ikävää ei voi 21/06/2017 J.K.

Tuntuu, että ikävää ei voi
hallita,
ei kahlita.

Se tulee hetkenä, jolloin kaikki
on kermakakkua
mansikkaista.

Kaikkihan mansikoista pitävät!

Ikävöijällä on kuitenkin
pala sielua kurkussa
kutisemassa.

Olet siinä, aaltojen päässä.
Minulle et kuitenkaan ole.

Elän, hengitän, nauran 29/09/2017 J.K.

Elän, hengitän, nauran,
juhlin, itken iltaisin, syön,
en siivoa

Miksi siivoaisin, kun
huoneeni on aina sekaisin

Ikkunat ovat säpissä
Ovi aukeaa vain sisälle päin
tapetit rakoilevat nurkistaan
niiden päälle on maalattu,
mutta kaikki tietävät, että
ajan saatossa ne alkavat kupruilla

liian hyvän valheen jälkeen
rakastan sinua edelleen

Mies korjaa pyöräänsä 06/07/2017 J.K.

Mies korjaa pyöräänsä,
katsoo likaisia käsiään.
Ei pyörä, mutta elämä on ne tahrannut.

Matka jatkuu kuitenkin.
Seuraavassa kadunkulmassa on suihkulähde,
josta mies ammentaa vettä käsillensä

Olla puhdas, on sanoinkuvaamaton tunne.

Olisin kuin kivi 06/01/2017 J.K.

Olisin kuin kivi,
kaiken maailman maailman, maan ja ilman
vastaanottaisin.

Tietäisin tuhannet, miljoonatkin salaisuudet,
lokin päivän ruokalistan ihollani tuntisin,
vettä visusti käyttäisin, vain luonnon armoilla olisin.

Tuntisin parkkiintuneen jalkapohjan kuuluvan merimiehelle.
Ennustaisin vuoroveden kylvettävän ruumiini,

kuulisin naurut uimareiden, ehkä itkun, jos joku itsensä minuun teloisi.
Tuntisin bensankatkun syövyttävän nahkaani,
tai ehkä se olikin vain mätä banaani,

linnut varpaillansa intialaisen päähieronnan antaisivat,
olisi ystäviä ympärilläni, nuo lohkareet miljoonat.
Pieneksi jäisi elämäntehtäväni mun, mut yhdessä
luomme moreenin, kalliot, mannerlaatat.

Elämän peruspilarit, ihan kirjaimellisestikin.
Tarjoamme teille vapauden olemalla hiljaa,
hyvät luomakunnan eläimet, on tilaisuutenne ainutlaatuinen.

Se vetäisee mukanaan 06/01/2017 J.K.

Se vetäisee mukanaan kuin loputon vedenpyörre tiskialtaassa.
Kaikki ovat avosylin vastassa.
Jokainen tietää paikkansa, sanansa, toisensa,
ihan sama vaikka oltaisiin hetki hiljaa,
sekin on arvokas teidän kanssanne.

Pyörteen toivotaan periytyvän sukupolvelta toiselle,
jotta meillä olisi verkko, johon takertua
vaikeina hetkinä,
laittaa yhdessä verkot vesille hyvinä hetkinä.
Saada saaliiksi porkkalaa.

Katson alas 21/04/2016 J.K.

Katson alas
näen elämäni yhdessä paketissa
vetelen lahjanaruista
Se ei tahdo sulkeutua.
Ajaudun kauemmaksi
Yletän enää vain narun päihin.

Lujasti pidän kiinni,
pian ote irtoaa.
Löydän itseni itkemästä.
Mikään ei tule olemaan näin
enää ikinä.

Vatsassani ammottaa paketinmentävä aukko
Se läpi menee,
eivät vatsalihakseni pysty
sitä paikoillaan pitämään

Kuplamuovi poksahtelee kuin
menneisyyteen jäävät
ihmiset,
ystävät.

Tik-tak muuttui tik-tikiksi 08/05/2016 J.K.

Tik-tak muuttui tik-tikiksi,
aika ei odottanutkaan.
uudelleen luettuja sanoja

oli vältettävä

kaiken sen inhimillisen
olisi täytynyt pois heittää:

silityksiä mustalla turkilla,
naurunremakoita,
hiljaisia hetkiä

Tässä paradoksaalisuuden kehässä
pääsykokeisiin lukeminen tuntuu kirjallisuuden väärinkäytöltä,
mutta kuitenkin kiiruhdettava on.

Itsesääliin vaipuminen se vasta noloa onkin.

Olimme katselevinnamme rapuja 13/05/2016 J.K.

Olimme katselevinnamme rapuja
Siinä oli jotain seksuaalista.
Menit majakan toiselle laidalle
minut unohtaaksesi

Seurasin sanomatta sanaakaan
kiertäessäsi olin jo kadonnut

Ravut seuranasi jäit tuijottamaan merelle päin
pian nekin katosivat

Tuuli jäi heiluttelemaan viimeisiä suortuviasi

Et muuttunut edes kallioksi
jäit siihen vain.

Kotiin menin 13/05/2016 J.K.

Kotiin menin
heräsin huoneessa, jossa
neljä seinää
yksi ikkuna
Niin vieraalta näyttää
Hajusi katoamisen jälkeen
mikään ei ole tuntunut enää

turvavyöltä autossa

Löysäsi ote jo lentokoneessa,
vaikka fasten your seatbelts

Pienestä ikkunasta suurta muistoa
ei kestänyt katsoa kyynelittä

Siinä, lähtiessä, jo matkalla
ihminen on aidoimmillaan,
ihan niinkuin kuoleman kohdatessaan.

Puuroinen puhe 09/02/2016 J.K.

Puuroinen puhe,
yksinäisen miehen ääni.

Armoa hän anelee.

On koittanut aika pudottaa kilpensä,
avata ovensa lukittuun sydämeensä.

Annan sinulle anteeksi
sen ettet välittänyt
lapsemme minulle vain minulle
kasvatettavaksi jäi solmu
Sen päät yhteensidotut
pääsi nyt käsieni välissä
katson silmiäsi utuisia

Periksi antaessasi tuntuu kuin onni olisi puolellamme.

Rikon viimeisen pisaran 25/01/2016 J.K.

Rikon viimeisen pisaran
sitä elämää mitä elin

jyrkkä pinaatti valui kirkkaisiin viemäreihin
veltostuneena nostelin jalkojani
portaat veivät pidemmälle
tikkaat johtivat sinne
missä hahmot piirtyvät tarkasti

ihmiset muuttuivat persooniksi
silmänräpäyksessä mikään ei tapahtunut
ei.

kaikki alkoi linnuista meressä

oli unohdettava säännönmukaisuudet
Meni siipi ohi, meni kaksi
En pysynyt laskuissa mukana.

Kaiken kaaoksessa osasin nuoralla tanssia.

Äiti 10/07/2013 J.K.

Se raapi jalkojansa,
nosteli niitä, nosteli housuja
kaatoi mehua
lisäsi vettä sekaan

Haluan koskettaa 26/12/2014 J.K.

Haluan koskettaa
vaalean punaista höttöä
kohta se häipyy

olla piirretyt koivut
niin laiskoina
linnut vain lentävät nopeaa
maailma on pysähtynyt

talonmies kurvaa pihalle ja aukaisee Saabin oven

Tekemämme äänet 30/08/2015 J.K.

Tekemämme äänet peittyvät vuolaan maiseman taakse.
Tuntuu kuin valloittaisi,
mutta eihän muurahaisetkaan tehneet pesäänsä keittiöömme.

Trangia on minulle uusi sana.
Sillä me teemme ruokaa Jäämeren laidalla.
Hilloja popsimme jälkiruoaksi,

Tämä keittiö on ääretön.

Liikkuva varjo 30/08/2015 J.K.

Liikkuva varjo

jotain jonka unohdan päivittäin
välitetään vain siitä,
että on vessapaperia ja astianpesuainetta.

Markkinoilla kaikki kasvot hymyilevät
kiireessäni en tunnista niistä ketään
näen samat kasvot, saman profiilin
joka toisessa
sen jota niin kaipaan

ja kuiten kulutan päiväni kirjaimiin sekoittuen.

Meän väylä, väylä pukea mahdoton sanoiksi.

Minulle runot ovat tapa käsitellä tunteita, niin omia kuin vieraita. Runoissa sanoiksi puetaan maailman mahdottomuus, kauneus, rumuus, viha, rakkaus ja onnellisuus. Välillä sanat harrastavat kerrospukeutumista. Silloin runot välittävät monia tunteita. Mutta mielestäni runon syvin olemus on ennen kaikkea kauneus. Oli runo millainen tahansa, on se tulkitsijalleen aina henkilökohtainen lukukokemus. Mielestäni se, jos jokin on kaunista.

On ihanaa, että on olemassa maailmoja, jonne voi eksyä kesken arkipäivän, elää hetken runon tunnetta ja palata takaisin arkeensa. Runot ovat hengähdystauko elämästä, mutta itse runoissa on elämänmakua. Minun runoni tarjoillaan teille lämmöllä ja rakkaudella. Toivon, että otatte ne uteliaina ja avoimin mielin vastaan. Siksi toivon myös, että kunnioitatte tekijänoikeuksiani, ettekä ota runojani omiin nimiinne tai julkaise niitä ilman lupaani.

Runo-menu:

Runoni eivät ole rajattuja yhden teeman alle, joten älkää hämmentykö teemanvaihdoksista.

Runot eivät ole tietyn tyylin mukaisia, vaan voivat vaihdella vaikkapa runomitan ja -mitattomuuden välillä.

Runoni ovat lapsen, nuoren ja nuoren aikuisen minun kirjoittamia.

Huom! Jos olet allerginen amatöörirunoudelle, suosittelen silti maistamaan rohkeasti. Aloittelijakin voi saada käsiinsä oikeat mausteet.

Kiitos ja hyvää runohalua,

Julia