Katson alas 21/04/2016 J.K.

Katson alas
näen elämäni yhdessä paketissa
vetelen lahjanaruista
Se ei tahdo sulkeutua.
Ajaudun kauemmaksi
Yletän enää vain narun päihin.

Lujasti pidän kiinni,
pian ote irtoaa.
Löydän itseni itkemästä.
Mikään ei tule olemaan näin
enää ikinä.

Vatsassani ammottaa paketinmentävä aukko
Se läpi menee,
eivät vatsalihakseni pysty
sitä paikoillaan pitämään

Kuplamuovi poksahtelee kuin
menneisyyteen jäävät
ihmiset,
ystävät.

Tik-tak muuttui tik-tikiksi 08/05/2016 J.K.

Tik-tak muuttui tik-tikiksi,
aika ei odottanutkaan.
uudelleen luettuja sanoja

oli vältettävä

kaiken sen inhimillisen
olisi täytynyt pois heittää:

silityksiä mustalla turkilla,
naurunremakoita,
hiljaisia hetkiä

Tässä paradoksaalisuuden kehässä
pääsykokeisiin lukeminen tuntuu kirjallisuuden väärinkäytöltä,
mutta kuitenkin kiiruhdettava on.

Itsesääliin vaipuminen se vasta noloa onkin.

Olimme katselevinnamme rapuja 13/05/2016 J.K.

Olimme katselevinnamme rapuja
Siinä oli jotain seksuaalista.
Menit majakan toiselle laidalle
minut unohtaaksesi

Seurasin sanomatta sanaakaan
kiertäessäsi olin jo kadonnut

Ravut seuranasi jäit tuijottamaan merelle päin
pian nekin katosivat

Tuuli jäi heiluttelemaan viimeisiä suortuviasi

Et muuttunut edes kallioksi
jäit siihen vain.

Kotiin menin 13/05/2016 J.K.

Kotiin menin
heräsin huoneessa, jossa
neljä seinää
yksi ikkuna
Niin vieraalta näyttää
Hajusi katoamisen jälkeen
mikään ei ole tuntunut enää

turvavyöltä autossa

Löysäsi ote jo lentokoneessa,
vaikka fasten your seatbelts

Pienestä ikkunasta suurta muistoa
ei kestänyt katsoa kyynelittä

Siinä, lähtiessä, jo matkalla
ihminen on aidoimmillaan,
ihan niinkuin kuoleman kohdatessaan.

Puuroinen puhe 09/02/2016 J.K.

Puuroinen puhe,
yksinäisen miehen ääni.

Armoa hän anelee.

On koittanut aika pudottaa kilpensä,
avata ovensa lukittuun sydämeensä.

Annan sinulle anteeksi
sen ettet välittänyt
lapsemme minulle vain minulle
kasvatettavaksi jäi solmu
Sen päät yhteensidotut
pääsi nyt käsieni välissä
katson silmiäsi utuisia

Periksi antaessasi tuntuu kuin onni olisi puolellamme.

Rikon viimeisen pisaran 25/01/2016 J.K.

Rikon viimeisen pisaran
sitä elämää mitä elin

jyrkkä pinaatti valui kirkkaisiin viemäreihin
veltostuneena nostelin jalkojani
portaat veivät pidemmälle
tikkaat johtivat sinne
missä hahmot piirtyvät tarkasti

ihmiset muuttuivat persooniksi
silmänräpäyksessä mikään ei tapahtunut
ei.

kaikki alkoi linnuista meressä

oli unohdettava säännönmukaisuudet
Meni siipi ohi, meni kaksi
En pysynyt laskuissa mukana.

Kaiken kaaoksessa osasin nuoralla tanssia.

Äiti 10/07/2013 J.K.

Se raapi jalkojansa,
nosteli niitä, nosteli housuja
kaatoi mehua
lisäsi vettä sekaan

Haluan koskettaa 26/12/2014 J.K.

Haluan koskettaa
vaalean punaista höttöä
kohta se häipyy

olla piirretyt koivut
niin laiskoina
linnut vain lentävät nopeaa
maailma on pysähtynyt

talonmies kurvaa pihalle ja aukaisee Saabin oven

Tekemämme äänet 30/08/2015 J.K.

Tekemämme äänet peittyvät vuolaan maiseman taakse.
Tuntuu kuin valloittaisi,
mutta eihän muurahaisetkaan tehneet pesäänsä keittiöömme.

Trangia on minulle uusi sana.
Sillä me teemme ruokaa Jäämeren laidalla.
Hilloja popsimme jälkiruoaksi,

Tämä keittiö on ääretön.

Liikkuva varjo 30/08/2015 J.K.

Liikkuva varjo

jotain jonka unohdan päivittäin
välitetään vain siitä,
että on vessapaperia ja astianpesuainetta.

Markkinoilla kaikki kasvot hymyilevät
kiireessäni en tunnista niistä ketään
näen samat kasvot, saman profiilin
joka toisessa
sen jota niin kaipaan

ja kuiten kulutan päiväni kirjaimiin sekoittuen.

Meän väylä, väylä pukea mahdoton sanoiksi.

Minulle runot ovat tapa käsitellä tunteita, niin omia kuin vieraita. Runoissa sanoiksi puetaan maailman mahdottomuus, kauneus, rumuus, viha, rakkaus ja onnellisuus. Välillä sanat harrastavat kerrospukeutumista. Silloin runot välittävät monia tunteita. Mutta mielestäni runon syvin olemus on ennen kaikkea kauneus. Oli runo millainen tahansa, on se tulkitsijalleen aina henkilökohtainen lukukokemus. Mielestäni se, jos jokin on kaunista.

On ihanaa, että on olemassa maailmoja, jonne voi eksyä kesken arkipäivän, elää hetken runon tunnetta ja palata takaisin arkeensa. Runot ovat hengähdystauko elämästä, mutta itse runoissa on elämänmakua. Minun runoni tarjoillaan teille lämmöllä ja rakkaudella. Toivon, että otatte ne uteliaina ja avoimin mielin vastaan. Siksi toivon myös, että kunnioitatte tekijänoikeuksiani, ettekä ota runojani omiin nimiinne tai julkaise niitä ilman lupaani.

Runo-menu:

Runoni eivät ole rajattuja yhden teeman alle, joten älkää hämmentykö teemanvaihdoksista.

Runot eivät ole tietyn tyylin mukaisia, vaan voivat vaihdella vaikkapa runomitan ja -mitattomuuden välillä.

Runoni ovat lapsen, nuoren ja nuoren aikuisen minun kirjoittamia.

Huom! Jos olet allerginen amatöörirunoudelle, suosittelen silti maistamaan rohkeasti. Aloittelijakin voi saada käsiinsä oikeat mausteet.

Kiitos ja hyvää runohalua,

Julia