Olisin kuin kivi,
kaiken maailman maailman, maan ja ilman
vastaanottaisin.
Tietäisin tuhannet, miljoonatkin salaisuudet,
lokin päivän ruokalistan ihollani tuntisin,
vettä visusti käyttäisin, vain luonnon armoilla olisin.
Tuntisin parkkiintuneen jalkapohjan kuuluvan merimiehelle.
Ennustaisin vuoroveden kylvettävän ruumiini,
kuulisin naurut uimareiden, ehkä itkun, jos joku itsensä minuun teloisi.
Tuntisin bensankatkun syövyttävän nahkaani,
tai ehkä se olikin vain mätä banaani,
linnut varpaillansa intialaisen päähieronnan antaisivat,
olisi ystäviä ympärilläni, nuo lohkareet miljoonat.
Pieneksi jäisi elämäntehtäväni mun, mut yhdessä
luomme moreenin, kalliot, mannerlaatat.
Elämän peruspilarit, ihan kirjaimellisestikin.
Tarjoamme teille vapauden olemalla hiljaa,
hyvät luomakunnan eläimet, on tilaisuutenne ainutlaatuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti