Katson alas
näen elämäni yhdessä paketissa
vetelen lahjanaruista
Se ei tahdo sulkeutua.
Ajaudun kauemmaksi
Yletän enää vain narun päihin.
Lujasti pidän kiinni,
pian ote irtoaa.
Löydän itseni itkemästä.
Mikään ei tule olemaan näin
enää ikinä.
Vatsassani ammottaa paketinmentävä aukko
Se läpi menee,
eivät vatsalihakseni pysty
sitä paikoillaan pitämään
Kuplamuovi poksahtelee kuin
menneisyyteen jäävät
ihmiset,
ystävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti