Nojaan sängynreunaan kuin olkaasi.
Hetken tunnen lämmön vierivän ihokarvojeni välistä.
Paljaat varpaani palelevat tiedosta,
että en voi vain soittaa sinulle ja
kysyä, että haluaisitko nähdä.
Tällaista on kuljettaa leijaa tuulisella säällä.
On ote sinusta, mutta kuitenkin niin kaukana minusta
en enää erota huuliasi hiuksista.
olet mennyt Länteen.
Siellä missä kello lyö kaksi tuntia jäljessä.
Mitä, jos kaikki olisikin kevyttä?
keskiviikko 29. marraskuuta 2017
Voin vaihtaa ajatukseni ollakseni jokin muu 02/08/2017 J.K.
Voin vaihtaa ajatukseni ollakseni jokin muu,
keskittyä tietoon, mikä maailmassa on
tarjolla.
Unohtaa ihmiset vähäpätöiset,
sillä he varmasti osaavat tehtävänsä
tässä maailmassa
edes maailma ei anna vastauksia.
keskittyä tietoon, mikä maailmassa on
tarjolla.
Unohtaa ihmiset vähäpätöiset,
sillä he varmasti osaavat tehtävänsä
tässä maailmassa
edes maailma ei anna vastauksia.
Elämä alkaa vasta silloin, kun lopettaa 02/08/2017 J.K.
Elämä alkaa vasta silloin, kun lopettaa
näkemästä muut uhkana.
Sen sijaan mahdollisuutena,
joka ei ole pala pois minun kakustani,
vaan kaunis koristelu sen ympärillä.
Mutta se ei ole ihan piece of cake.
näkemästä muut uhkana.
Sen sijaan mahdollisuutena,
joka ei ole pala pois minun kakustani,
vaan kaunis koristelu sen ympärillä.
Mutta se ei ole ihan piece of cake.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)