Olisin kuin kivi 06/01/2017 J.K.

Olisin kuin kivi,
kaiken maailman maailman, maan ja ilman
vastaanottaisin.

Tietäisin tuhannet, miljoonatkin salaisuudet,
lokin päivän ruokalistan ihollani tuntisin,
vettä visusti käyttäisin, vain luonnon armoilla olisin.

Tuntisin parkkiintuneen jalkapohjan kuuluvan merimiehelle.
Ennustaisin vuoroveden kylvettävän ruumiini,

kuulisin naurut uimareiden, ehkä itkun, jos joku itsensä minuun teloisi.
Tuntisin bensankatkun syövyttävän nahkaani,
tai ehkä se olikin vain mätä banaani,

linnut varpaillansa intialaisen päähieronnan antaisivat,
olisi ystäviä ympärilläni, nuo lohkareet miljoonat.
Pieneksi jäisi elämäntehtäväni mun, mut yhdessä
luomme moreenin, kalliot, mannerlaatat.

Elämän peruspilarit, ihan kirjaimellisestikin.
Tarjoamme teille vapauden olemalla hiljaa,
hyvät luomakunnan eläimet, on tilaisuutenne ainutlaatuinen.

Se vetäisee mukanaan 06/01/2017 J.K.

Se vetäisee mukanaan kuin loputon vedenpyörre tiskialtaassa.
Kaikki ovat avosylin vastassa.
Jokainen tietää paikkansa, sanansa, toisensa,
ihan sama vaikka oltaisiin hetki hiljaa,
sekin on arvokas teidän kanssanne.

Pyörteen toivotaan periytyvän sukupolvelta toiselle,
jotta meillä olisi verkko, johon takertua
vaikeina hetkinä,
laittaa yhdessä verkot vesille hyvinä hetkinä.
Saada saaliiksi porkkalaa.